Kahvia, kiitos...

Päiväni käynnistyy aamulla heti pakollisten muiden toimenpiteiden jälkeen laittamalla kahvikone ON - asentoon. Pakataan koulukamat kassiin ja valmistaudutaan taas uuteen koulupäivään.

Koulumatkani kestää 35-40 min joka päivä suuntaansa Turku-Helsinki motaria Salon Ammattiopistolle ja ai että, kun nautin siitä omasta ajasta.
Kahvi termarimukiin, radiosta Suomipopin Aamulypsy, jolle voin rauhassa hirnua autossa itsekseni.

Lisäksi parasta, että ehtii oikeasti myös AJATELLA, mitä on kotona varsin vaikea välillä toteuttaa lasten jatkuvan kakofoniasinfonian soidessa nilkkojeni juurella.

On ehtinyt kelailemaan, minkä ihanan vapauden tunteen voi kokea jättäessä työelämän hetkeksi taakse ja voi vaan nauttia "go with the flow"- tunteesta, kun joka päivä saa oppia niin paljon uutta ja kokea itselleen uusia sekä kiinnostavia asioita.

Tuntuu, kuin olisi herännyt jostain horroksesta taas eloon.

Valokuvaaja Stefan Bremerin Man and woman-sarjasta

Kävimme viime viikon perjantaina, toisena koulupäivänä, Salon Veturitalli taidemuseossa Stefan Bremer valokuvanäyttely ssä.
Täytyy sanoa, etten hetkeen ole ollut niin vaikuttunut ja tuli tunne, että itsekin on hankittava taidetta kotiin. Vahva suositus kyseiseen, inspiroivaan näyttelyyn.

Stefan Bremerin valokuvanäyttely  "Keskeltä ja täysillä" Salon Veturitalli taidemuseossa 8.9.2019 asti.

Man and woman- sarjasta

Duva/Diva-sarjasta

Suomessa kuvattujen eri sarjojen lisäksi mukana Bremerin kuvasarjoja Afrikasta, Tsernobylistä ja Gobin autiomaasta.

Linkki Salon taidemuseo Veturitallin sivuille , missä kerrotaan lisää Bremerin näyttelystä: http://www.salontaidemuseo.fi/nayttelyt/tulevat/stefanbremer/default.aspx 


PS. Blogini alkumetreillä ja näin 6 h mittavalla blogaamisen kokemuksella otan mielelläni palautetta vastaan , miten voin kehittää luettavuutta ym. blogin tekemistä auttavia vinkkejä ;)

Uusia suuntia

Elämä on tässä ja nyt.

"Jos ei nyt, niin koska sitten?"

Viime vuonna saavutettu neljänkympin rajapyykki ja yli 20 vuotta ravintola-alalla esimiestehtävissä laittoi miettimään, että mitäs sitten seuraavaksi? Ja jos ei nyt, niin koska sitten?

Haave alanvaihdosta oli pyörinyt mielessäni jo useamman vuoden ja keväällä sain rohkeutta hakea täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Kuitenkin lähteminen työelämästä vaatii hetken sulattelua, miten hoidetaan talolainat ja kahden lapsen, yhden miehen & naisen talous opiskeluaikana.

Toukokuussa pääsin haastatteluun ja 2 vkon päästä sain odottamani tiedon. Minut on v a l i t t u !
Saan aloittaa opinnot pitkään haaveilemallani alalla Salon ammattiopistossa syksyllä 2019.
Minusta tulee vihdoin sisustussuunnittelija! Mikä fiilis!

Ensimmäinen viikko nyt takana.
Tuntuu mahtavalta ja juuri oikealta minulle. Ja mikä vieläkin huikeampaa, että saan tehdä tätä joka päivä samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka ovat yhtä innoissaan alasta kuin minäkin. Ihania tyyppejä <3

Suurimpana haasteena olen kokenut sopeutumisen hektisen työelämän jälkeen rauhalliseen koulumaailmaan. Miten voikin tuntua näin lomalta?!
Ystävien neuvomana ja kannustamana opettelen nyt nauttimaan tästä rauhallisemmasta tahdista ja lyhyemmistä päivistä.

Unelmasta voi tehdä tavoitteen ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Tämä ajatus mielessä kohti uutta ammattia.

Unelmasta voi tehdä tavoitteen.